Puukko

Tällä kertaa homma eksyi kauas bittien nypläämisestä. Sillä eräs yö tuli YouTubea selailtua ja törmättyä puukon tekemiseen. Viimeksi tehnyt yläasteella puukon valmiista terästä ja homma eskaloitui lopulta siihen, että koko terä tuli taottua. Asiaa sen enempää pohtimatta ilmoittauduin kurssille, kun taonnasta ollut mitään kokemusta.

Teräkset ovat nykyään niin tasalaatuisia, että  taonnalla ei saavuteta enää muuta hyötyä, kun hippusen verran materiaalin säästöä. Itse taotussa terässä on silti kuitenkin oma hohtonsa.

Valitettavasti taontaprosessista ei kuvia ole. Johtuen ihan siitä, että puhelin oli jossain ihan muualla, kun taskussa. Silmälasitkin kannattaa jättää pois. Sillä linssien pinnoitteet eivät tykkää korkeista lämpötiloista.

Taottu terä

Terän alkuna oli palanen (~8 cm) hopeaterästä. Jos joku on kiinnostunut taonnan eri vaiheista, niin en keksi pyörää uudestaan. Lopputuloksena on jo etäisesti terää muistuttava kapistus.

Muotoon hiottu

Terä suunnilleen lopulliseen muotoonsa hiottu. Tällä hetkellä ruotoa on ihan turhan paljon. Sillä en halua niitata sitä kahvan päähän kiinni.

IMG_0773

Vaivalla venytetystä ruodosta on enää jäljellä muisto. Eipä se haittaa. Seuraavaksi alkaa ikävin osuus. Kahvan ja terän väliin tarvitaan hela.

IMG_0774

Helamateriaaliksi tuli uushopea. Muutaman tunnin viilailun jälkeen aletaan olemaan jo lähellä. Lopputuloksen pitäisi olla sellainen, että yhtään päivän valoa ei saisi paistaa helan ja terän välistä. Muuten terä saattaa katketa helposti.

Karkaistu teräTerä pitää myös karkaista ja päästö hehkuttaa. Lopputuloksena pitäisi nyt olla terä, jolla pystyy veistämään alkuperäisestä hopeateräksestä ohutta viilua. Jos näin ei ole, niin karkaisu on epäonnistunut ja homma uusiksi.

IMG_0781

Karkaisun jälkeen voidaan siirtyä terän loppukäsittelyyn. Hiomapaperia ja vettä. Toinen aikaa vievä vaihe.

IMG_0784

Alustavan kiillotuksen jälkeen se näyttää jo hyvältä. Taonta pinta antaa myös oman yksilöllisen silauksensa.

IMG_0795

Terän tekemisen jälkeen puun työstäminen tuntuu leppoisalta ja vaivattomalta puuhalta. Kahvan materiaaliksi valikoitui Amboynapuu ja visvakoivu.

IMG_0796

Lopullinen muoto on melkein saavutettu ja puukko alkaa istumaan omaan käteen varsin mainiosti.

IMG_0797

Öljyämisen jälkeen puun kuviointi ja väri herää ihan toisen lailla eloon. Lopputulos miellyttää ainakin omaa silmää.

Lesta

Jotta terä ei tuhoa tuppea, niin se tarvitsee tupen sisälle lestan suojaamaan nahkaa. Lestan teossa on se hauskuus, että siinä voi apuna käyttää juuri syntynyttä puukkoa.

IMG_0830

Koska halusin etusormille tehdä kahvaan syvennyksen, niin se aiheuttaa omat ongelmansa tupen ompelussa. Nahka kun kutistuu kuivuessaan, niin kyseinen kohta piti täyttää jollain. Muuten puukko jämähtäisi tupen kuivuessa tupen sisään.

Tuppi

Tupen ompelussa on tärkeintä saada kaikki löysä nahka manklattua pois, jotta tupesta saadaan riittävän tiukka. Tärkeää on myös jättää kahvan paksuin kohta muutaman sentin tupen sisään. Jos kaikki onnistuu, niin puukko loksahtaa tuppeen ja eikä se sieltä omin päin lähde pois. Tuppi ommellaan aivan normaalisti satulasepän ompelella. Eli molemmilta puolilta samaan aikaan läpi, solmu ja kiristys. Solmu estää jo ommellun osan löystymisen.

IMG_0858

Loppusilauksena nimikirjaimet terään. Kaiverrus tuli tehtyä käyttäen hyväksi elektrolyysiä. Mahtavaa olla teorian ja käytännön risteyskohdassa.

IMG_0842

Tein itse, en säästänyt.

 

This entry was posted in Jotain aivan muuta. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *